BLOGI

Työnohjaus voi avata yhteyksiä ja siltoja koronan aikana

Vajaa viikko sitten torstaina hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen monet työelämän asiat ovat toisin. Yön yli nukuttiin hyvin tai huonosti ja perjantain teema työnohjauksissa oli korona. Tunteita ja ajatuksia pulppusi. Keskeisiä kysymyksiä olivat, viirus, työn ja muun elämän yhteensovittaminen, miten pysyä terveenä ja kuulunko minä tai läheiseni riskiryhmään. Samalla mieleen tuli jo ajatuksia  uusista toimintatavoista, miten etäyhteyksiä käytetään ja mitä voi hoitaa puhelimitse – katse kääntyi eteenpäin.  Työnohjaajana olin osa tätä samaa tilannetta. Poikkeus oli tullut.

Useat asiakkaani työskentelevät haavoittuvassa ja vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Niin kuin useimpien meidän arki, myös heidän arkensa on muuttunut haastavammaksi. Työtä joudutaan priorisoimaan ja keksimään uusia tapoja auttaa ja olla yhteydessä. Ihmisillä on erilaiset valmiudet selvitä vaikeuksista, kestää epävarmuutta ja sopeutua uudessa tilanteessa

Johtamisessa on myös muutoksia. Uuteen tilanteeseen ei ole selkeitä ohjeita ja työntekijöille pitää vastata jotakin, joka voi seuraavassa hetkessa muuttua, Itseohjautuva työntekijä tarvitsee tukea ja selkeyttä On luotava luottamusta ja vakautta arkeen, vaikka omat ajatukset voivat olla sekavia. Voi herätä kysymys, millainen johtaja, minä olen tässä tilanteessa, missä olen hyvä ja mitä voisin toiminnassani korjata. Muistaa olla myötätuntoinen itselleen ja muille. Kestää omaa keskeneräisyyttä.

Työnohjauksia on peruttu ja samalla myös kysytty. Kyselyissä on tullut esille tarve miettiä ja vähän ”tuulettaa”. Työntekijät ovat nopeasti joutuneet sopeutumaan etätöihin, etäkouluun, etäesimieheen, etätyöryhmään ja nyt etätyönohjaukseen ja -coachingiin. Työn toivotaan uusissa olosuhteissa luistavan ja asiakkaiden saavan mahdollisen hyvää palvelua. Arjen suunnitelmia ei voi tehdä kovin pitkälle ja samalla on asioita, joita voi suunnitella. Mielessä on käynyt myös ajatuksia, onko työssä muuttumassa jotakin, mitä ei vielä tiedetä. Puhuminen on koettu helpottavaksi.

Sillalla
Kuva. Mesut Turan
Tulimme sillalle

Muuttuneessa tilanteessa olen toteuttanut työnohjausta etäyhteydellä. Keskusteluissa on jo nyt tullut esille, miten rajata töitä kotitoimistossa. Aloittaa päivä ja lopettaa, siis avata työpaikan ovi ja sulkea se päivän päätteeksi. Joillakin on lapset ja puoliso kotona. Työnohjauksissa on keskusteltu tämän kaiken yhteensovittamisesta. Monilla on myös mielessä taloudelliset ja terveydelliset huolet lähipiirissä. Keskeistä on ollut perustehtävän sovittaminen uuteen toimintaympäristöön

Työskentely on avannut näkökulmia ja tukenut ratkaisuvaihtoehtojen löytymistä ja vähentänyt tunnekuormitusta. Etäyhteyksien päässä toisistaan olevat ihmiset voivat jakaa kokemuksia ja tuntea yhteenkuuluvuutta ja tsempata toisiaan. Eräs esimies sanoi; Juuri tässä tilanteessa tarvitaan työnohjausta ja reflektiota siitä, mitä me oikein ollaan tekemässä?

Kävin mielenkiintoisen coaching puhelun asiakkaan kanssa. Hänen puolisonsa oli myös kotona etätöissä ja abiturientti valmistautui kirjoituksiin. Vaikka satoi vähän vettä, asiakas lähti 45 min puhelintyöskentelyn ajaksi metsään kävelylle. Itse istuin kotona nojatuolissa. Pieniä huomioita, metsä rauhoitti ja ajatus kulki kävellessä. Keskustelu selkeytti ajatuksia ja antoi näkökulmia työn sujuvuuteen ja organisointiin. Ensi viikolla sitten uudelleen. Samalla tuli viesti eräältä asiakkaalta, että voivatko ostaa yksittäisille asiakkaille puhelinohjauksia, jos ryhmäohjaus ei nyt toimi. Hänen mielestään oli tärkeää tukea työntekijöitä tässä uudessa tilanteessa.

Työnohjaus ja coaching  on myös uuden edessä. Kun tästä ajasta menemme eteenpäin, on edessä jälleen uusia muutoksia, haasteita ja mahdollisuuksia. Tästä kaikestame opimme jotakin uutta, voidaan luopua jostakin ja säilyttää olennaisin – yhteys ja vuorovaikutus toisiimme. Olemme sillalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteydenottolomake

Tarjouspyyntö, palaute ja lisätietoja? Ota yhteyttä.