BLOGI

Ilo ja etätyöskentely

Koronan poikkeusaikana olen työnohjannut ja valmentanut monia ihmisiä yksilö- tai ryhmätapaamisissa etäyhteyden kautta. Ensimmäiset tapaamiset vaikuttivat onnistuneilta ja tuntui tärkeältä saada puhua äkillisistä muutoksista kuten työskentelystä etänä ja etäyhteyden kautta. Olin ohjaajana myös tyytyväinen ja innostunut uudesta tavasta olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

Nyt kun olemme tavanneet lähes kaksi kuukautta etäyhteyden välityksellä, ja kuka on ollut kotona ja kuka työpaikalla, olen huomannut, että työstä ilo on vähentynyt tai lähes kadonnut. Ne spontaanit välittömät naurahdukset, yhteiset huvittuneet katseet ja se, että yhdessä nauretaan sattumuksille ja kömmähdyksille on pois. Tietokoneen ruudulla puhutaan vuorotellen, kommentoidaan ja laitetaan mikrofoni kiinni. Keskinäinen katsekontakti on vaikea luoda ja saada aikaan yhteistä kokemusta, mikä keventää.

Olen kertonut havahtuneeni ilottomuuteen ja samalla kertonut, että ohjaajana minunkin on vaikea olla spontaani ja tarttua johonkin läsnä olevaan, mikä tuo hymyä ja iloisuutta. Keskustelu on kääntynyt kadonneeseen iloon ja sen löytämiseen myös poikkeustilassa.  Moni on todennut, että on hyvä havaita tämä ja miettiä, mistä löytää yhteistä iloa, kun epämuodollisia käytäväkeskusteluja tai kahvihetkiä ei ole ollut moneen viikkoon.

Keskusteluissa ilon koettiin syntyvän yhteisistä kokemuksista ja onnistumisista. On myös helpompi olla yhdessä, kun tuntee työkaverin ja kokee kuuluvansa joukkoon. Tietokoneruudulla jää vuorovaikutus vajaaksi ja joutuu arvaamaan enemmän toisen ihmisen ajatuksia. Mehän ilmaisemme myös eleillä, ilmeillä, katseilla ja asennoilla. Joskus enemmänkin kuin sanoilla.

Yhteinen ilo ja nauru myös rentouttaa ja purkaa jännityksiä. Nauraminenkin on ihmisten välistä vuorovaikutusta, mikä ilmaisee hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta. Nauraminen voi etäännyttää hankalan asian ja auttaa sen käsittelyä käsittelyä. Tulee uusia näkökulmia. Ilo auttaa töitä sujumaan jouhevammin.  Nyt en käsittele sitä naurua, mikä ei tuo kenellekään oikeaa iloa.

Tapaamissa on mietitty, miten rakentaa iloa työhön etäyhteyksien välityksellä. Monet ovat sopineet etäkahveista, missä puhutaan epämuodollisesti yhteisistä asioista. Mietityttämään on jäänyt, miten saada aikaa spontaaneja kohtaamisia etäyhteyksien kautta, niitä antoisia käytäväkeskusteluja. Moni on todennut, että voisiko vain soittaa ex tempore ja jakaa kokemuksia ja kuulumisia tai laittaa viesti ja kertoa sattumuksista kömmähdyksistä ja ilon aiheista.

Opettelen itsekin etätyöskentelyssä löytämään hetkiä ilolle, spontaanisuudelle ja hyväntahtoiselle naurulle, myös itselleni naurahtelulle. Kaipaan sitä ilon ja naurun tuomaa tunnelmaa, joka luo myös toivoa.

kuva: Mesut Turan

Siis kauneutta on.

Iloa on.

Rakkautta on.

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,

Puolustakaa niitä!

Eeva kilpi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteydenottolomake

Tarjouspyyntö, palaute ja lisätietoja? Ota yhteyttä.