Satujen lukemisessa kapakassa on päätä ja häntää

Otsikko vie ajatukseni Pekkaan, hännättömään kissaan, jolta rotta oli puraissut hännän poikki. Pekka Töpöhäntä elää elämäänsä monien kissakavereidensa kanssa, joista osa on hyviä ja osa pahiksia. Kun Pekka on pulassa, niin kaverit auttavat.  Pekan rinnalle tulee suloinen Maija Maitoparta.  Pekka on perheen rakastama lemmikki, joka ei kanna kaunaa.  Kun luin ensimmäisen kerran satuja kapakka Oivassa, Pekka oli mukana kavereineen.

Satuja kapakassa – tapahtumien juoni on tarjota ihmisille yhteinen tila kokea sadun maailma ja mahdollisuuden jakaa ajatuksia, joihin sadut vievät. Satujen kuunteleminen antaa mielikuvitukselle mahdollisuuden laukata. Kuunteleminen harjaannuttaa keskittymiskykyä. Välillä ajatukset saattavat harhailla muualle ja palata jälleen satuun. Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia, kun olen keskittynyt joogaan ja mindfulness harjoituksiin. Ajatukset seikkailevat ja palaavat aina. Sama voi olla sadun kuuntelemisessa – sinne satuun voi aina palata.

Saduissa on paljon tuttua ja tunnelmallista. Sen kaava on selkeä. ” Olipa kerran” on yleisin alku, jolloin tietää, ettei tämä ole totta, vaan tapahtuu jollekin jossakin. Voitko olla varma, ettei se tapahdu sinulle? Satu voi viedä sinua muistoihin, paikkoihin, ja ihmisten luo. Saatat yllättyä kuunnellessasi, minne ajatuksesi juoksee ja keiden kanssa. Saduissa on selkeä juoni, joka vie. Kiperissä tilanteissa löytyy auttajia ja paha saa yleensä palkkansa. Kertomusten mahdottomista tilanteista selvitään ja useimmiten on onnellinen loppu. Mietin usein, että voiko nämä tarinat yhdistää meidän voimia ja antaa ajatuksiin toivon kipinää. Me selviämme.

Osa osallistujista on jakanut sadun tuomia ajatuksen juoksuja ja osa on halunnut vain satujakuunnella. Satuja kapakassa-tilaisuuksissa on ollut mahdollista tehdä omia käsitöitä, piirrellä ja vaikka kirjoitella. Kuulijoina on ollut kaiken ikäisiä. Kerran eräs poika halusi kuulla Kolme pientä porsasta. Mukanani oli Hanhiemon satuaarre, josta satu löytyi. Sain välittömän palautteen pojalta, kuinka olin lukenut väärän sadun. Poika totesi: ” Äidin lukema Kolme pientä porsasta on ainoa oikea”. Luulen, että kaikilla on mielessä ainoat oikeat sadut. Tapahtumiin on voinut myös tuoda mukanaan toivesadun ja se on luettu. Aina on mahdollista lukea  myös itse. Eräs nainen kertoi, kuinka hän on lukenut paljon lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Hänelle kukaan ei ole lukenut ja hänestä on kiva, että  hänelle luetaan .

Minun lapsuudessa ja nuoruudessa luettiin toisille ääneen. Kun päivän lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, se jaettiin ääneen lukien. Mehukkaita kohtauksia kirjoissa jaettiin ääneen lukemalla ja kauniita runoja. Nyt on helppo sano, että katsos puhelimesta. Jokin yhteyden säie on muuttunut. Ääneen lukeminen toisillemme on kokemukseni mukaan antoisaa ja levollista. Kuulija voi sulkea silmänsä ja asettua äänen vietäväksi. Sekin on minusta eri asia kuin äänikirjojen kuunteleminen- elävä ääni voi helliä kuulijaansa.

Satujen lukeminen kapakassa vaatii lukijalta jokin punaisen langan. Olen lukenut Tuhannen ja yhden yön  satuja, naistenpäivänä satuja ja tarinoita tytöistä ja naisista, jouluna joulusatuja ja halloweenina Suomen kansan kauhutarinoita. Teemana on ollut Grimmin sadut, joista pidän niiden monitasoisuuden takia. Ystäväni Timo Aarnivalan kanssa olemme tehneet esityksen Lauluja ja satuja sodasta ja rauhasta. Valmistautuminen on hienoa. Olen saanut tutustua suureen määrään satuja laidasta laitaan ja minulle on avautunut valtava kertomusten maailma, johon olen voinut liittyä.

Kapakka on minulle mieleinen paikka lukea.   Minua ennen  kapakassa ovat lukeneet ainakin Kajaanissa Tarja Kerttula ja Oulussa Maria Anneli Moilanen. Minulta on kysytty, että luenko juopoille satuja kapakassa?  Vastaukseni on: No luen, jos ovat paikalla. Kapakkaan kuulijaksi on tullut alkuillasta monenlaisia ihmisiä istahtamaan, kuuntelemaan, jakamaan kokemuksia ja vähän piirtelemään. Keskusteluja en ole ohjannut, vaan ne ovat syntyneet spontaanisti. Ja syntynyt on. Kapakka ei ole paikkana hiljainen. Samaan aikaan, kun luen, siellä tapahtuu, kuuluu supinaa, kilinää, askelia ja puhelimen pirinää. Se ei haittaa, sillä sadulla on oma mahdollisuutensa ja sitä ei elämän äänet häiritse.

 

g matkalaukussa 
Tervetuloa satujen matkalaukkuun!

PS. Olen lukenut satuja  työpaikkojen koulutustilaisuuksissa ja jopa pikkujouluissa. Se onkin sitten oma lukunsa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s